maanantai 30. joulukuuta 2013

Joulu 2013

Joulua odotettiin kovasti, olihan se ensimmäinen tässä uudessa kodissa ja ensimmäinen myös pikkuiselle miehelle J:lle :) Mutta kuten jouluilla on usein tapana, ne sujahtavat vauhdilla ohitse. Niin tämäkin, nyt ollaan jo uuden vuoden aatonaatossa. Minusta tuntuu nyt siltä, että joulumme kuvailu ei tarvitse sanoja, kuvat puhukoon puolestaan. Niitä olisi paljon, mutta nämä on tullut siirrettyä koneelle niin laitetaan ne esille :) (Ehkä Joulupukki ensivuonna muistaisi meitä kameralla? Tähän saakka kuvat on näpsitty puhelimella, miehellä on hyvälaatuinen kamera mutta omassani hämäräkuvat onnistuvat huonosti. Täytyypäs muistaa kirjoittaa pukille.. ;D )


Aattoillan hämärissä sytyteltiin ulos lyhtyihin kynttilät

Meillä on joulukuusi tänä vuonna taas, viime vuonna jätettiin pois kun E oli juuri oppinut kävelemään ja olisi pienessä tuvassamme kompuroinut kuuseen koko ajan. Onneksi voimme pitää aitoa kuusta eikä ole allergioita, kyllä kuusen tuoksu on niin JOULUN tuoksu!



Saimme tupaantuliaislahjaksi useampia lyhtyjä, eikä niitä silti ole liikaa. Minä rakastan lyhtyjä! :D




Joulukoristeita meillä on varsin vähän, mutta niillä vähillä onkin sitten suuri tunnearvo.
Jospa alennusmyynneistä lähtisi jouluvaloja ainakin mukaan, meillä kun hajosi ainoat ulkovalot :/




J 5kk ja E 2v jouluna 2013
 Joulupukki ehti kiireiltänsä myös meidän luokse, niin viime vuonnakin :)
E ei pelännyt pukkia ollenkaan, aluksi tietysti hämmästeli mutta sitten olikin innokas lahjojen jako-apuri
kun vauhtiin vain pääsi :)




Joulun välipäivät ovat menneet mukavasti, miehellä on tosin ollut arkipäivinä töitä joten vähän rikkonaiselta on tämä "loma" tuntunut. Tapaninpäivänä lokoisa olo päättyi, kun lähdin J:n kanssa iltapäivällä päivystykseen ja taas kerran todettiin korvatulehdus. Ei muuta kuin kuuri taas, joka päätyi siihen että eilen aamulla jouduttiin taas päivystykseen. J oli saanut antibiootista allergisen reaktion ja kasvot olivat todella turvoksissa, silmät lähes kiinni muurautuneet. Piti mennä nopeasti sairaalaan, koska kurkun turpoamisvaara on pään alueen reaktioissa aina todella suuri. Onneksi reaktio oli kuitenkin ihossa, ja kunnon kortisoniannoksella turvotus alkoi laskea. Nyt sitten syödään eri antibioottia, J:n tiedoissa on merkintä allergisuudesta penisilliinille ja sen johdannaisille, ja kortisonikuuri jatkuu.

Toivon todella, että vuoden vaihtumisen myötä nämä sairastelut päättyisivät. Eihän ne tietenkään kokonaan pääty, mutta tällainen putki voisi jo katketa. Jotenkin vieläkin uskon, että ne pakkaset auttaisivat asiassa.. tiedä häntä, mutta eipä tämä vihreän maan katselu oikein talvelta tunnu.

Sairastelujen vuoksi aika on kortilla, harmittaa kun tännekin olisi ollut joulun alla vaikka minkälaista postausta mielessä, mutta ei vain ehdi. Olen ollut myös tosi väsynyt kun J:n rytmit meni kuukausi-pari sitten ihan sekaisin ja hän nukkui päivät ja söi miljoona kertaa yöllä. Nyt kun kiinteitä on alkanut todella mennä (paitsi puuroa - tämän pojan suu näyttää olevan tuohesta kun vähänkin rakeisempaa ruokaa saa, heti yökkii ja oksentaa) ovat yötkin kenties alkaneet olla vähän rauhallisempia. Sairastelut aina sitten sotkii systeemit, mutta toiveikkaana silti katson tulevaisuuteen :)

En tiedä ehdinkö tänne ennen huomista, siksipä toivotan jo nyt kaikille

ONNEA TULEVALLE VUODELLE 2014!!

torstai 12. joulukuuta 2013

E 2 vuotta!

9.12.2013 meidän rakas E-tytär täytti 2 vuotta <3
Kuvat ovat tärähtäneitä ihan tarkoituksella,
ne kuvaavat erittäin vauhdikasta tyttöämme todella hyvin! ;)



Varsinaiset synttärit pidämme viikonloppuna.
Mukavaa järjestää ensimmäiset juhlat täällä uudessa kodissa,
nyt vierailla on tilaa olla ja istua, sekä sohvalla että kahvipöydässä :)

Toivottavasti minä ja E ollaan jo vähän paremmassa kunnossa sitten,
ja toivottavasti loput perheestä ei sairastu!
Flunssa iski ensin E:n, mutta homeopaattisilla sain sen kukistettua aika kivasti.
Harmi vain että lääkeaineet loppui ennen kuin minä sairastuin,
joten joudun nyt vain "potea".




E on alkanut huomioida pikkuveljeä kivasti.
Silittelee päätä (sitä toki tehnyt alusta saakka), 
mutta nyt jopa "leikkii" ja hauskuutta veljeä :D
Eilenkin E meni oven taakse ja sieltä ilmestyi välillä huutaen "kukkuu" J:lle :)
Ja J:tä nauratti hirmuisesti :)

Toki välillä pikkuveljelle keksitään kaikenlaisia uusia "käyttötapoja",
veli on esimerkiksi hyvin kätevä silta, jonka yli voi kävellä!



Pikkuvelikin täytti 5kk, pian meillä on puolivuotias!
Hän kääntyilee kovasti vatsalleen ja siinä asennossa ollessaan potkii vimmatusti.
Ehkäpä ryömimisen esiharjoituksia ovat nämä liikkeet :)

Neuvolaan suuntaamme ensiviikolla kummankin lapsen kanssa.
E:n mittoja olemme saaneet viimeksi puoli vuotta sitten,
joten on hauska nähdä miten kasvua on tullut.
Tällä hetkellä käytössä on 92cm paidat ja 86-92cm housut.
Ihan kuin veljelläänkin, iso kruppi mutta lyhyet jalat.. :)

Nyt veljeä imettämään, hyvää loppuviikkoa!



lauantai 7. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä

Meillä vietettiin pieniä "linnanjuhlavalvojaisia" ystävien kanssa.
Teimme tarjolle cocktail-paloja,
jotka sisälsivät vaihdellen nakkeja, lihapullia, leipä-, aura- ja olutjuustoa sekä rypäleitä.
Lisäksi tarjolla oli kasviksia ja dippejä sekä itsenäisyyspäiväleivoksia.

Kokeilin leipoa näitä leivoksia ensimmäistä kertaa enkä pettynyt!
Kinuskikissalta ohje, se onkin luottosivustoni.

Pohjana leivoksissa on mokkapalapohja, päällä valkosuklaakuorrute.
Siniristi on tehty piparien koristelugeelillä.




Linnanjuhlat olivat vaihtelevan erilaiset,
kiva joskus niinkin vaikka perinteet tietyssä mielessä ovatkin mieleeni :)

Tänään meillä on kauan odotetut pikkujoulut ystävien kanssa.
Menemme ensin kaupunginteatteriin, ja sieltä syömään ravintolaan.
Ihanaa päästä ihan aikuisten kesken välillä ulos,
siitä tunteesta on nautittava nyt koska tiedän, että lapsia tulee kuitenkin ikävä 
vaikka emme ole muutamaa tuntia kauempaa poissa <3

Kynttilänvaloisaa viikonloppua!




torstai 5. joulukuuta 2013

Joulukuu.

Joulukuu on täällä!

Meillä on laitettu joulua kotiin pikku hiljaa.
Tekemisten taustalla soi joululaulut :)

Väsyneissä tunnelmissa hetkittäin,
J hakee uutta rytmiä ja välillä yöunet on siirtyny päiväsaikaan
ja yöllä poju on nukkunut rauhattomasti.
Uusia taitoja siellä varmaan jo aivojen sopukoissa muhii :)


Iloista joulunodotusta
ja hyvää huomista itsenäisyyspäivää!

torstai 21. marraskuuta 2013

Ei tätää!

Huh mikä päivä.

Jos eilen oli hyvä päivä, tänään vähän toista. Lapset vaikuttavat siltä että flunssa yrittää taas tulla kylään! En tykkää, EN EN EN EN!!!!! E on pärskinyt aamupäivästä lähtien, ja nukkuikin aamulla tavallista pidempään. J on myös ollut tänään kovin kärttyinen aina nukkumaanmenon lähestyessä, tosin se voi johtua niin monesta muustakin asiasta. Ikenet kutiavat ja ovat kipeät (kun jokin osuu ikeniin, alkaa sydäntäsärkevä huuto), iho kutisee (lääkäri oli laittanut Ceralan-reseptin, toivotaan että se voide auttaa), uusia ruokia kokeiltu, vieraita käynyt kylässä.... lista on loputon. Mutta minä pelkään - korvatulehdusta. Tarpeen tullen on tietenkin lähdettävä päivystykseen. Näinä hetkinä toivoisi, että lapsi osaisi kertoa jos jokin paikka on kipeä.

Mutta vaikka tänään on koeteltu äidin hermoja, täytyy kyllä antaa täysi tunnustus puolikuntoiselle isosiskolle. Kun äidin hommat on kiireiset, ja J hermostuu odottaessaan, isosisko juoksee paikalle ja huutaa "EI TÄTÄÄ!!!" Eli ei hätää :) on aivan ihana kuunnella, kun sisko huolehtii veljestään ja koittaa rauhoittaa hokemalla tuota hellyttävää lausetta <3 usein J rauhoittuu kun sisko menee paikalle jutustelemaan.

Kohta mies palaa varmaankin ajelulta pienimmän kanssa, hän kun ei suostunut unille vaikka oli todella väsynyt. Katsotaan mitä yö tuo tullessaan..

Hyvää yötä teille muille!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tämä hetki

Ihana hetki. Sain käydä kampaajalla, kun kummitäti tuli hoitamaan lapsia. Sain uuden hiusmallin, erilainen todellakin kuin entinen, ja se on ihan mahtavaa! Muutosta, piristystä.

Molemmat lapset nukkuvat juuri nyt päiväunta. Sekin on ihanaa! On hiljaista, saan olla vain. Väsyttäisikin, mutta nyt en nuku - olen sen jälkeen vain entistä väsyneempi ja kiukkuinen kun lepo keskeytyy kuitenkin kohta. Riittää, että saan nyt vain olla hetken.


J on oikea hymypoika, hoitohetket on pikkumiehen lemppareita! Lauleskelen lapsille ja muutenkin vaan kaikenlaisia lauluja, mitä nyt milloinkin on "kielen päällä". J on ihastunut Jukka Pojan "Siideripissis" -kappaleeseen, ja älkää kysykö miksi! :D Rauhoittuihan E:kin vauvana ainoasta Petri Nygårdin "Selvä Päivä" -biisin tahtiin hytkytellessä.. Rytmiikka ja sävelkulut selvästi jotenkin viehättävät näissä lauluissa. Kaikki selkeärytminen uppoaa vauvoihin useimmiten hyvin, koska jo kohdussa ollessa äidin sydämenlyönnit kuuluvat lujina ääninä vauvalle. Eli jumputusta kuullaan jo kohdussa! ;)


Vaikka lapset on ihania, on tärkeää saada välillä myös omia hetkiä.
Jokainen äiti kyllä tietää, että pienikin oma hetki on kullan arvoinen!
Niitä tulee harvoin, ainakin silloin kun lapset ovat vielä pieniä,
mutta silloin niistä osaakin nauttia erityisen paljon!



Taas arvontavinkkausta

Talo Tähtitaivaan Alla 2 -blogissa ihana joulunpunainen arvonta 3.12 saakka!! K L I K !! :)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kaksi sanaa

Hiukset lähtee!

Täällä podetaan hiustenmenetystä, enkä olisi kuuna päivänä uskonut, että se voi olla näin massiivista :/ E:n syntymän jälkeen minulta lähti hiuksia aika vähän, mutta eipä ne raskausaikanakaan olleet kovin hyväkuntoiset. Sanonnan mukaan "tyttölapsi vie äidiltä kauneuden" ja todentotta ihoni oli kuin rupikonnalla ja hiukset rasvoittuivat todella nopeasti. Nyt taas J:a odottaessani hiukseni olivat tosi hyvässä kunnossa, paksut ja elinvoimaiset. Senpä vuoksi myös hiustenlähtö on paljon suurempaa. Ja kaikista ikävintä on se, että hiukset eivät lähde tasaisesti joka puolelta, vaan päälaelta, johon alkaa uhkaavasti muodostua kalju kohta.. apuva!!

Täsmäaseena toimii terveellisen ruuan ohella huominen kampaajakäynti. Tämä liuhuletti saa nyt muuttua radikaalisti, sekä hiustenlähdön että mielen piristymisen vuoksi. Mutta keksiäpä malli, joka sopisi juuri minulle! Olen monelle kampaajalle antanut vapaat kädet sillä ehdolla, ettei leikkaa "poikatukkaa". Tämä sana on ilmeisesti saanut kaikki kampaajat paniikkiin, koska olen tullut niillä kerroilla kampaajalta lähes saman näköisenä pois, miten meninkin.. Ja minulla on siis useinmiten ollut hartiamittainen, tasapitkä tukka. Poikatukka tarkoittaa minulle sellaista tosi lyhyttä tukkaa, miesten hiustyyliä lähentelevää mallia. Huomenna menen kuitenkin eri paikkaan kuin yleensä, joten ehkäpä nyt löytyy kampaaja joka tietää mitä mun päälle voisi tehdä :)

Joulufiilistä olen etsiskellyt, se tulikin jo kun ensilumi satoi kuukausi sitten, mutta katosi lumen myötä :( Jouluvalot olen kuitenkin laittanut jo ulos, ja on sisälläkin muutamia jouluvalmisteluja tehty. Mieli myllertää vielä melkoisesti kaiken tämän muuttoprosessin ja paikkakunnan vaihdoksen kanssa, minulla nämä reagoinnit tulee aina jälkijättöisesti. Vaikka koen muuton kaikinpuolin erittäin positiivisena asiana, on kuitenkin iso elämänmuutos muuttaa Kodista (isolla K:lla) uuteen paikkaan, ja yrittää tehdä siitä se uusi Koti. Mutta tämäkin asia hoituu ajan kanssa :)

maanantai 18. marraskuuta 2013

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

J 4kk

Istun kotimme "tietokonehuoneessa", jossa tietokonepöytä on ikkunan edessä. Tästä näkee ihan mahtavia juttuja joka kerta, kun tähän istuu :D Nytkin katselen ikkunasta n. 3 metrin päässä sijaitsevaan mäntyyn, jossa jo harmaaksi muuttunut orava nakertaa käpyä! :) Meillä on pikkuinen metsä heti tupamme takana, ja vaikka metsän takana on rakennuksia, niin siellä viihtyvät oravat ja linnut erinomaisesti. Lähes jokaisella aamukahvihetkellä saan seuraa oravista :)

Pikkuinen poikamme J täyttää tänään sunnuntaina 4kk. Jos kolmen kuukauden ikää pidetään rajapyykkinä sille, että elämä vauvan kanssa helpottuu, niin väitän että neljä kuukautta on sitten seuraava rajapyykki josta alkaa tietyllä tapaa haasteellinen aika. Tämä siis minun kokemukseni kahden lapsen kanssa. J on ollut "helppo" vauva koko ajan, mutta hän on ehkä hiukan herkempi reagoimaan muutoksiin. Esimerkiksi aamupäivän päiväunet ovat tosi tärkeät, jos ne jää kesken, on tiedossa hankalampi päivä. Ne ovatkin pisimmät päikkärit mitä J päivän aikana nukkuu. Ja nyt sitten unia häiritsee kaksikin kurjaa asiaa: kutiava iho (toivottavasti 4kk-neuvolalääkärissä saamme apua vaivaan, taitaa poika seurata siskonsa jalanjäljissä atooppisen ihon suhteen..) sekä kipeät ikenet. Nuo ikenet ovat erityisesti viime aikoina aiheuttaneet päänvaivaa. Ikenet eivät pullota eivätkä punoita, mutta J imee tuskaisesti nyrkkiään ihan koko ajan ja kuolaaminen on valtaisaa. En valehtele, jos sanon että päivän aikana vaihdamme kuivaa paitaa about kolme-neljä kertaa. Useamminkin pitäisi, mutta olen koittanut kötystää jonkin sortin kuolaliinoja ettei paidat aina kastuisi. On sitten kurja olo pojalla kun paita on napaan asti ihan märkä ja ihokin hautuu :(

Aloitimme vähän maistelemaan sosetta tällä viikolla. J on edelleen täysimetyksellä, mutta kyllä alan soseita maistattamaan jotta saadaan sitten pikkuhiljaa tukevammat eväät kehiin. Meillä ei vain ole tällä hetkellä pakastinta, niin en pysty tehdä mitään soseita isompaa satsia. Tein E:lle bataatista, kukka- ja parsakaalista sekä broilerista ja naudan jauhelihasta pikku ruoka-annoksia joita sulattelin sitten tarpeen mukaan. Samaa linjaa kokeilen pojan kanssa, kunhan pakastin löydetään! :)

J on alkanut höpöttää kovasti ja isolla äänellä :) hän myös kääntyy välillä kyljelleen, mutta vielä ei oikein ole kiinnostusta pyörähtämiseen. No, eipä ole hätä kun muuten poika näyttää kuitenkin kehittyvän ihan hyvin. Täytyisi varmaan pitää muutenkin poikaa lattialla enemmän, mutta se on aina vähän riskialtista kun E voi ihan hyvin juosta vaikka päältä kun ei paljon järki vielä päätä pakota. E on kyllä muuten alkanut vähän ymmärtää sitä, että pikkuveli on elävä olento joka hymyilee jos hänelle juttelee/ilmeilee. Muutama hauska hetki on jo tullut, kun E on käynyt naureskelemassa veljelle ja veli on vastineeksi väläyttänyt kunnon hymyn :)

Tämä oli ihan sekametelisoppa koko postaus, mutta rajallisen ajan puitteissa on kirjoitettava sikin sokin kaikki mitä mieleen tulee :D Koitan ottaa joku päivä vähän kuvia uudesta tuvasta, ja laittaa niitä sitten tännekin.

Mukavaa sunnuntaita!

torstai 7. marraskuuta 2013

Glögi-juustokakku

Leivoin ensimmäistä kertaa glögi-juustokakkua, joka olikin todella hyvää! Jouluksi tätä, ehdottomasti!

Glögi-juustokakku

Pohja:

200g piparkakkuja
100g voita

Täyte:

6 liivatelehteä
2 tlk (á 2dl) vispikermaa
2 rs (á 200g) maustamatonta tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 appelsiinin raastettu kuori
1 appelsiinin mehu

Pinnalle:

4 liivatelehteä
4 dl glögiä


Murskaa piparkakut. Sulata rasva ja sekoita piparimurujen kanssa. Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija n. 28cm) pohjalle. Sivele vuoan reunat öljyllä, jotta reuna irtoaa nätisti kun kakku on hyytynyt. Painele keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Pane liivatteet kylmään veteen ja anna liota vähintään 10 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuuston joukkoon tomusokeri ja mausteet. Nostele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. Kuumenna appelsiininmehu. Liuota hyvin puristetut liivatteet mehuun. Kaada liivateseos hieman jäähtyneenä täytteen joukkoon samalla sekoittaen. Levitä täyte piparipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai mieluusti vaikka yön yli.

Liota liivatteita noin 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kuumenna glögi kattilassa. Liuota hyvin puristetut liivatteet joukkoon ja anna jäähtyä. Lusikoi glögihyytelölientä hyytyneen kakun päälle varovasti, jotta juustotäyte ei sekoitu. Kaada loppu hyytelöliemi päälle. Hyydytä kylmässä pari tuntia. Koristele haluamallasi tavalla.





Itse käytän juustokakkujen tekoon Tupperwaren Samba-irtopohjavuokaa. Se on osoittautunut hyväksi kun haluaa tasaiset ja siistit reunat hyydykekakkuun. Tässä kakussa itse täyte on kuitenkin niin paksua jo ilman liivatettakin, että reunat eivät kovin kauniit ole. Mutta herkkua tämä silti oli! :)
En ole mitannut kovin pilkuntarkasti koskaan pohjan aineksia, koska määrät riippuvat mm. kekseistä, vuoan koosta ja siitä, kuinka paksun kerroksen pohjaksi haluaa. Mutta tuossa on suuntaa antava määrä. Päälle murustelin juustoraastimella valkosuklaata. NAM! :)

torstai 31. lokakuuta 2013

Täällä taas!

Elämä on ollut melkoista mylläkkää viimeiset pari kuukautta. Nyt alkaa helpottaa, olemme asuneet nimittäin kohta kaksi viikkoa uudessa kodissa!! Muutimme takaisin syntymäkotikuntaamme, ja kaikkien kommelluksien jälkeen saimme lopulta juuri meille hyvän talon.

Tämän kahden kuukauden aikana olen todella miettinyt, miten ihmeellisesti meidän ihmisten elämää ohjataan ja järjestellään. Aina kun luulee että on keksinyt hyvän suunnitelman, se takuulla muutetaan aivan toisenlaiseksi. Esimerkkinä uusi kotimme. Olimme "varanneet" kotikylältäni myytävänä olleen talon, kaupan ehtona oli oman asuntomme myyminen. Koska kylä on hiukan syrjässä keskustaan nähden eikä talosta oltu tehty yhtään tarjousta ennen meitä, olimme (liian) varmoja siitä että sen talon saamme. Talo oli ollut myynnissä pitkään. Sitten alkoi takkuilla oman myyminen. Kiinnostuneita kävi katsomassa asuntoamme, tarjouksia jätettiinkin, mutta kyseiset henkilöt häipyivät jonnekkin eikä heihin saatu yhteyttä. Eräänä päivänä välittäjämme soitti, että tuleva talomme oli myyty. Olimme ihan äimänä, että miten se YHTÄKKIÄ voi mennä, kun siitä ei kukaan ollut kiinnostunut yli puoleen vuoteen.. meinasi VÄHÄN masentaa, mutta silloin sanoin miehelleni että meitä odottaa jokin parempi, meille sopivampi talo.

Pari päivää tämän jälkeen avasimme taas kerran jokakodin ja etuoven netissä ja aloimme selata talotarjontaa. Tuttu sanoi, että kotipaikkakuntamme keskustan lähettyvillä on ollut pitkään myytävänä hyväkuntoinen okt. Kun avasin talon tiedot näkyviin, muistin että isänikin oli puhunut talosta useaan otteeseen, mutta se oli ollut meidän budjettiin liian kallis. Olin ohittanut talon sen vuoksi kokonaan. Isä oli kertonut, että tämä talo olisi rakennusteknisesti paljon parempi, järkevästi rakennettu ja sisustettu käytännöllisesti. Lähdimme sitten porukalla taloa katsomaan ja ihastuimme heti.

Tämän jälkeen vasta alkoikin kova operaatio saada kaikki palaset loksahtamaan kohdalleen, mutta niin ne lopulta loksahtivat ja se talo on nyt uusi kotimme. Pakko uskoa, että asioilla on tapana järjestyä, ja että kaikella on tarkoitus. Nyt kun mietin kaikkea tapahtunutta, niin kyllä me niin paljon parempi talo saatiin ja ihan vain sen "takia", kun joku toinen teki isomman tarjouksen siitä ekasta talosta. Kiitos hänelle, loppujen lopuksi :D

Nyt tämä 1,5 viikkoa on mennyt tavaroiden paikalleen laittamisessa ja muutamia vähäisiä vieraitakin on ehditty kestittää. Pihaa en ole juuri ehtinyt vielä "tonkimaan", mutta ihan sopivasti sitäkin tässä on. Takapihalla on hiukan metsää, eikä ikkunoista ole suoraa näkyvyyttä toisiin taloihin vaikka taloja tässä vieressä onkin. Nyt ollaan vaan ihan onnessamme siitä, että meillä on TILAA, KOLME makkaria, E nukkuu omassa huoneessaan, mulla on KODINHOITOHUONE, erillinen WC ja AUTOTALLI :DDDDD Vaikka tämä ei kooltaan ole mikään iso, niin edelliseen 61m2 kaksioon verrattuna meillä on ihan hirveesti tilaa :D ah, mä pystyn hengittää.

Onnellinen.

torstai 3. lokakuuta 2013

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Elämän vuoristorataa

Olenpa ollut pitkään poissa täältä. Ei hätää, olen käynyt teidän blogeissanne kylässä! Harvemmin vain olen ehtinyt kommentoida. Elämme nyt niin raastavassa epävarmuuden tilassa, että energiaa ei riitä juuri muuhun kuin perheen arjen pyörittämiseen.

En pysty vieläkään sanoa varmaksi mitään tulevista asumiskuvioistamme. Vain sen, että uusiksi meni kaikki, mitä luultiin olevan jo varmaa. Välillä on kyllä tuntunut, että ei tästä tule mitään! Tänne kirjoittelen tilanteestamme tarkemmin sitten, kun asiat ovat edes joltain osin varmoja. Käänteitä, maton vetoa jalkojen alta, innostusta, pettymyksiä ja suurta toivoa. Siinä kiteytettynä viimeisen kuukauden tunteet!

Lokakuu on paljastanut luonnossa kauniit värit. Pihlajat ja vaahterat ovat niin kauniita nyt. Luonnosta ja sen seuraamisesta saan voimaa. On toisaalta kovin lohduttavaa ja vertauskuvallistakin, että vaikka syksyllä luonto "kuolee" ja on lumen peitossa monta kuukautta, aina koittaa lopulta kevät ja luonto herää uudestaan henkiin. Luonnon antimista tyrnimarjat ovat olleet meillä nyt muutaman viikon kovassa käytössä - flunssa tahtoo meille kylään. Se kävi jo lapset läpi, niin että jouduin käydä J:n kanssa päivystyksessäkin, mutta oli onneksi nopeaa sorttia ja meni pois parissa päivässä. Minä ja mies selvisimme HYVIN vähällä, mutta nyt tuntuu taas siltä että tauti saattaa meikäläiseen iskeä. Tässä stressitilassa en kyllä ihmettele, tai varsinkaan sitten jos tämä joskus tästä vielä vaikka helpottaa ja stressi loppuu.

Eilen siskoni täytti 18 vuotta! Hän on minulle hyvin tärkeä, ja meillä on ainutlaatuinen suhde erityisesti yhteisten vaikeiden koettelemusten myötä. Kävimme perheen kesken syömässä ravintolassa ja joimme vielä kakkukahvit täällä meillä. Ilta oli mukava ja lämminhenkinen :)

J täyttää pian 3kk ja tiedossa on neuvolakäyntiä ja rokotuksiakin :/ jos suinkin ehdin, laitan tänne oman postauksen J:n 3kk-päivän kunniaksi :)

Värikästä syksyä ja tunnelmallista lokakuuta!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

J 2kk

Meillä on hymyilevä ja jäntevä 2kk hymypoika :) Hän on ottanut aivan valtavan kasvupyrähdyksen - käyttää samankokoisia vaatteita nyt kuin E 4kk iässä! Tosin E olikin pieni ja siro typykkä, tämä poika on rotevan oloinen. Neuvolassa saatiin tietää, että pituutta on nyt 57cm ja painoa 5,8kg. Hänellä on kunnon kaksoisleuka ja pulloiset posket <3 :)

J ääntelee jo jonkin verran, ja hymyä riittää kun asiat on hyvin. Tosin tällä pienellä miehellä tuntuu asiat olevan aika usein hyvin, niin tyytyväinen on ollut. Rotavirusrokote ei pojalle oikein maistunut, harmillista että sitä on tiedossa ensi käynnillä vielä lisää.. ja samaisella 3kk-käynnillä taitaa tulla eka rokote reiteenkin, ellen väärin muista? Voi rähmä, rokotukset on tympeitä :( vaikka ne onkin lapsen parhaaksi.

Talorintamalla hiljaista. Saatiin kyllä taas yksi kiinnostunut ostajaehdokas, joka lupasi lauantain esittelykäynnin yhteydessä että ilmoittaa maanantaina, tekeekö tarjouksen vai ei. No, eipä ilmoittanut. Ei ole kuulunut siitäkään heebosta mitään! :( ajattelisi, että voisivat edes kertoa jos eivät ota, koska me täällä odotetaan sydän toivoa täynnä.. joka kerta kun puhelin soi, sitä ajattelee että tämä puhelu voi muuttaa aika paljon meidän tulevaisuuden elämää! Siksi sitä olisi kiitollinen siitä kieltävästäkin vastauksesta, ettei odottaisi ja odottaisi.

Viimekertaisen blogi-/fb-purkaukseni jälkeen sain ihan älyttömästi tsemppaavia kommentteja, SUURI KIITOS niistä!!! Aivan herkistyin, kun tajusin että aika moni elää meidän tilanteessa mukana, kukin tavallansa. Kyllä taas kerran saa olla kiitollinen ihmisistä ympärillään. Toivon, että ystävät uskaltavat lähestyä myös minua kun he tarvitsevat tsemppiä/kuuntelijaa. Eihän tämä meidän tilanne ole sillä tavalla mikään katastrofi, mutta sanotaanko, että kyllähän sitä on vähän stressaantunut kun tilaa ei ole, on kaksi pientä lasta, univelkaa, ja tilanne päällä talokauppojen suhteen. Ja sitten se tilanne ei kuitenkaan ole niin päällä kuin haluaisi sen olevan :D jotenkin mulle tulee aika usein sellainen olo, että mitä mä valitan, mullahan on asiat hyvin. Ja niin onkin, mutta tämä blogi onkin mulle sellainen paikka, johon voin kaikki elämääni koskettavat ja mieltä painavat asiat kirjoittaa. Meidän elämässä tämä tilanne on nyt vähän stressaava, kun siihen yhdistyy monta muutakin asiaa. Mies joutuu ylitöitä paiskia edelleen, joten hän on väsynyt myös. Ja kun kumpikin on väsyny, ja kaikki normaaliaskareet pitäs silti pystyä tekemään, on pinna joskus vähän kireällä.

Niiiin, ja kaiken tämän saa tuntumaan välillä raskaalta se, että eihän tuo meijän typykkä nuku päikkäreitä edelleenkään. Kyllä se taitaa nyt olla niin, että unet loppu. On niin mahottoman väsyny kyllä päivällä, mutta ei nukaha millään. Autoon kyllä nukahtaa, jos siihen aikaan ollaan reisun päällä. Mutta ei sänkyyn, ei millään. Se väsymyksestä johtuva kiukku on jotain todella hermoja kiristävää :/ Mutta kaippa se on kirjattava tännekkin, E oli 1v 9kk kun päiväuneksimisen lopetti.

No, onneksi perjantaina on tiedossa kivaa: menen keikalle ekan kerran J:n syntymän jälkeen :) Eräs ravintola järjesti hyväntekeväisyyskampanjan, joka huipentuu perjantaina juhlavin menoin. Säestän ystävääni, joka laulaa. Tällä duolla olemme keikkailleet jo monta vuotta erilaisissa tapahtumissa. Ohjelmistossa on ihania, vähän ikivihreiden tyyppisiä kappaleita, olen niiiin innoissani! :) Tähän loppuun yksi ohjelmistomme helmistä:


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Syyskuu ja korvista nouseva savu.

Niin tultiin syyskuuhun! Ilmat ovat tosin vielä olleet melkoisen lämpimiä, joten syksystä ei sanan varsinaisessa merkityksessä voida vielä puhua. Tänä vuonna syksyn tulo on aiheuttanut minussa neulomis mieliteon! En edes tiedä, mitä neuloisin, mutta tekis niin kovasti mieli ottaa kutimet käteen ja alkaa väkertää jostain ihanasta langasta lämmikettä syksyä ja talvea kohden. Mutta..ne hetket ovat vielä hyvin vähissä, jolloin olisi aikaa neuloa. En huolestu saatikka heitä toivoa menemään, kunhan J vielä vähän kasvaa, alkaa hänellekin tulla jo jonkinlaista rytmiä ja saatan saada muutaman hetken itselleni.

Tänään on ollut sellainen päivä, että oksat pois. Aamu alko ihan hyvin, käytiin päivällä myös lenkillä. Mutta sitten.. Neiti E ei nukkunut eilen päiväunia lainkaan, ja tänään oli käydä samoin. Hermo on ollut niiiiiiiin tiukalla! E:n päikkärit antaa mulle aina mahdollisuuden levätä edes hetken (jos J nukkuu) ja vaikkein ehtisi levätä, niin saan joka tapauksessa olla silloin vauvan kanssa vähän enemmän rauhassa. Yhdessä välissä meno oli jo niin sanoinkuvaamattoman hienoa, kun J itki kaukalossa ja minä siivosin E:n tiputtaman sokerikon aiheuttamia sotkuja, sillä välin E oli kipittänyt jo paukuttamaan tv:n ruutua jollain lelulla, ja tilanne päätty lopulta siihen että kaikki kolome itki :D Äiti väsymyksestä, E väsymyksestä ja kiukusta kun lelu otettiin pois, J nälkäänsä ja märkää vaippaa. No, siitäkin selvittiin, mutta kyllä on ottanut lujille. Joskus vaan jotkut päivät on sellaisia ettei oikein jaksa. Onneksi niitä on harvoin. Ja onneksi E nukahti klo 15 kun koitettiin uudestaan, mutta nyt ei voi antaa kovin kauaa nukkua ettei mee sitte yöunet seuraavaks pilalle.

Tämä viikko on siksi erityisen haasteellinen, kun mies joutuu tekemään 20 tuntia ylitöitä :( hän menee joka päivä jo klo 6 töihin, tulee klo 17 ja vielä lauantainakin pitää töihin. Hän on tietenkin tosi väsynyt, ja luonnollisesti ehtii paljon vähemmän aikaa olla lasten kanssa. Lisäksi hän vie aina auton joten me ollaan ihan jumissa täällä. Joo, on meillä rattaat ja olen käyny lenkillä lasten kans, mutta siihenkään ei koko päivää saa kulumaan ja kaupungille en lähde muuten vain pyörimään.

Nyt minä istun RAUHASSA koneella, J nukkuu vieressä kaukalossa, E nukkuu makkarissa, uunissa kypsyy makaroonilaatikko ja minulla on kupillinen kylmää maitoa ja uunituoreita kaurakeksejä. Tämä päivä ja tilanne vaati nyt ehdottomasti luksusta (ja tässä tunnistan itsessäni tunnesyöpöttelijän :D) ja sitä virkaa sai kaurakeksit nyt edustaa.

Taloasiat ei nyt oikein etene, tarjouksia ootellaan. Yks jo saatukki, mutta yhtäkkiä tarjouksen tekijä häipy jonnekki että siihen ei saa mitään yhteyttä. Alkaa seinät kaatua päälle, todella.

Huomenna mullon niiiiin auto käytössä, ja mää niiiiin häivyn täältä neljän seinän sisältä lasten kans jonnekki! Pappa on ainaskin kesälomalla tän viikon, joten ehkä me mennään sinne. Siellä on tramppa, joten ei muutako E sinne pomppimaan liiat energiat pois. Mikäli sää sallii.

Huh, ny helepotti ko sai purkaa vähä tuntojaan. Joskus on tämmöstä. Rakastan silti lapsiani ja perhettäni enempi ku mitään muuta, tämmöset päivät on vain elämää. Aikansa kutaki, tuumas äitini aina. :)

maanantai 26. elokuuta 2013

Ristiäiset 25.8.13

Eilen juhlimme pikkuisen poikamme ensimmäistä juhlaa <3
Ristiäiset vietettiin lähes samalla porukalla kuin puolitoista vuotta sitten,
vain yksi henkilö oli poissa.

Kastetilaisuus vietettiin kirkon kappelissa,
kahvitilaisuus oli kotonamme :)






Poikamme sai kolme etunimeä, täällä häntä kutsuttakoon
isosiskonsa tavoin nimensä ensimmäisellä kirjaimella,
J.

Poika oli rauhallinen koko tilaisuuden ajan,
nukkui sylissäni <3




Kastemekko oli sama kuin E:llä, mieheni sedän perheen mekko.
Nyt siihen vaihdettiin taas sininen nauha,
E kastettiin siinä viimeksi.




Juhlapäivä oli kaunis ja aurinkoinen,
kuten J:n syntymäpäiväkin 10.7.13.
Tästä sain ajatuksen hyödyntää sesongin kukkia,
ja isäni toi kahvipöydän kruunuksi isoja ja upeita auringonkukkia.




Tarjolla oli täytekakkua kahta eri sorttia,
suklaa-kuivakakkua, pikkupitsoja, voileipäkakkuja kahta sorttia,
keksejä ja kakkutikkareita.




Täytekakkuun tein kahta täytettä,
toinen oli mustikkarahkaa muistuttava täyte
ja toinen oli valkosuklaatäyte jota käytin myös valmistujaiskakussani.
Kummatkin ohjeet Kinuskikissalta.



Mieheni teki tämän savulohikakun,
ja miehen isä taustalla näkyvän kinkkukakun.
Ihan takana näkyy pikkupitsat, jotka tehtiin karppihengessä (vieraista osa karppaa).
Pohjana toimii 9kpl kanamunia, päälle täytteet ja juusto.
Helppoa, ja erittäin maukasta!!






Päivä oli kokonaisuudessaan hyvin onnistunut,
kauniit muistot saimme tästä ihanasta päivästä!
Ihanaa, että saimme tämän juhlan vielä viettää tässä pienessä kodissamme,
jossa elämämme suurimmat ja ihanimmat käänteet ovat tapahtuneet <3




torstai 22. elokuuta 2013

Hiljainen hetki

On rauhallista.

Isosisko nukahti päiväunille ilman tuttia, oli niin väsy. Noustiin ylös aamulla 7 jälkeen, siksi väsyttää. Eilen ei nukkunut lainkaan, kertynyt univelka antaa äidille tänään armeliaasti hetken hiljaisuutta. Pikkuvelikin nukkuu, on nukkunut jo pidemmän aikaa joten kohta lienee syötön aika. Mutta tämä hetki - hiljaista!

Mietin, miksi en ole tähän mennessä vielä nukkunut itse kun lapset nukkuvat yhtäaikaa. No nyt muistan.
A) Se on ERITTÄIN harvinaista että yhtäaikaa nukkuvat..
B) Se tyypillisempi syy: on jotakin tekemistä mikä on helpointa tehdä ilman lapsia hääräämässä..
C) Se syy joka minulle on suurin: pelko siitä että kohta joku kuitenkin herää enkä ehdi nukahtaa/nukun niin pienen hetken että olen vain ihan sekaisin päästä ja ärsyttää nopea herätys.

Tämäkin on kuitenkin jo paljon, kun saa vain istua ihan rauhassa.

Loppuviikko on hulinaa taas, ristiäiset vietetään sunnuntaina. Huomenna alkaa järjestelyt tuvan ja tarjoilujen suhteen, pappi käy tänään. Sitten pitäisi oppia kutsumaan poikaa vielä nimellään :)

Nyt riennän keittämään päiväkaffit, se jos mikä on luksusta!

maanantai 19. elokuuta 2013

Vielä on vihreää

Mieli alkaa valmistautua syksyyn. On jotenkin tosi kova paikka luopua kesästä, mutta kun "surutyön" on saanut tehtyä, syksy tuntuukin oikeastaan aika kivalta. Luontohan on silloin todella kaunis ruskaväreissä, kynttilöiden hämyssä on ihanaa istua iltaa, vielä ei tarvitse pukea toppavaatteita päälle ja valoakin on vielä kohtuullisesti.

Mies on ollut viikon töissä. Hyvin ollaan pärjätty lasten kanssa, vaikka vähän jännitin. Vaikeita päiviä tulee varmasti, siihen ei tarvita paljonkaan jos univelkaa on ja jokin juttu ei mene putkeen vaikka kuinka yrittäisi. Mutta silloin lasketaan miljoona kertaa kymmeneen ja koitetaan jaksaa eteenpäin :)


"Nukuttaa.."


Poika on melkoinen hikoilija, joten lyhythihaisille bodyille on ollut kyllä kovasti kysyntää. Vaikka lämpötilat ulkona ovat jo kesän helteistä viilenneet, on meillä sisällä aivan älyttömän kuuma. Meillä on kyllä ilmalämpöpumppu, jolla kämppää voisi viilentää, mutta vauvan vuoksi ei olla uskallettu pitää sitä kovin paljon päällä. Sieltä tulee niin "raakaa" ilmaa että vilustumisen vaara on suuri. 

Viime viikolla meillä kävi sukulaisvieraita, jotka toivat mukanaan mm. laatikollisen vaatetta E:lle ja vauvalle. Kiitos vielä isosti Lotta ja lapset! Yläkuvassa näkyvä body on juurikin laatikosta löytynyt aarre. Ei tullut itse hankittua kovin montaa lyhythihaista vaatetta kun ajattelin, ettei noin pienellä ehkä tarvi, mutta niinpäs vain tarvittiinkin!



Kuvassa on hiukan hassu kuvakulma, on vaikeaa saada kuvattua pikkuiset varpaat oikeannäköisessä mittasuhteessa.. Ei sitä muistanutkaan, miten pienet ne varpaat onkaan! <3 Hassua, miten äkkiä tuollaiset unohtaa, vaikka edellisestä kerrasta ei ole paria vuottakaan.

Taloasioista vielä.. oman talon saaminen ei ole enää pelkkä haave, se on kovaa kyytiä toteutumassa! Meillä on jo tupa kiikarissa, se on meidän KUN vain saadaan nykyinen myytyä! Nyt toivotaan, että joku innostuu tästä meille niin rakkaaksi tulleesta kaksiosta ja ostaa sen pois :)

Hyvää alkanutta viikkoa! :)

perjantai 9. elokuuta 2013

Vauvan neljäs viikko

Vauvamme on nyt 4 viikon ikäinen. Herttainen pikku pötkö, joka nukkuu mielellään sylissä ja muutenkin oikeastaan vain nukkuu ja syö. Hereillä ollessaan hän on valpas, silmät tutkivat tätä maailmaa tarkasti ja eritoten kasvot kiinnittävät vauvan huomion. Ei majaile tissillä enää koko aikaa, oikeastaan vain ihan alussa oli tosi tiiviisti. Nyt käy syömässä, nautiskelee ja saattaa nukahtaakin hetkeksi, mutta sitten jatkaa homman loppuun ja näyttää selvästi olevansa valmis. Iltaisin rinta saattaa maistua enemmän, terkkari kertoi että maito on "vetisempää" iltaisin eikä näin ollen pidä nälkää niin pitkään. Vauvat myös tykkäävät tankata iltaa kohden jotta yön jaksaa nukkua (tai huutaa, riippuu tietysti vauvasta ;D).

Ristiäispäivä on lyöty lukkoon, kahden viikon päästä pidetään pikkuisen ensimmäiset juhlat! Hän kasvaa nyt niin kovaa vauhtia, että käyn katselemassa ristiäisvaatteita vasta lähempänä kastepäivää. Kastemekko tulee varmaankin olemaan sama kuin E:llä, miehen sukulaisten kätköistä. Nimi pitäisi vielä päättää.. Etunimestä on jo melko selvä haju, mutta toiset nimet odotuttavat. Kyllä ne sieltä tulee :)

Tähän saakka vauva on säästynyt pahoilta mahavaivoilta, ja uskon syyn olevan se, että hän "osaa" päästää ilmat pihalle tosi tehokkaasti! ;) Syötön jälkeen kumpikin pää rutisee.. :D se on tosi hyvä juttu, E:n kanssa näin ei ollut ja hänellä itkuisuutta olikin enemmän.

1kk-neuvolassa käytiin tiistaina, ja mitat olivat: pituus 54cm ja paino 4285g. Huh, mikä kasvuvauhti! Kahdessa viikossa kilo painoa ja neljä senttiä pituutta! Vauvalla kaikki hyvin, läväytti vielä hymynkin lääkärille. Takapuoli on ärtynyt edelleen, runsaan kakkaamisen vuoksi. Perunajauhot ja Pebanthen parhaimmiksi todetut täsmäaseet.

Täällä eletään taloasioiden suhteen nyt niin jännittäviä aikoja, että ette uskokaan! Kun asiat ovat hiukan varmempia, kerron täällä lisää. Sen vain sanon, että pitäkäähän taas peukkuja pystyssä! ;)


maanantai 5. elokuuta 2013

Pyykkäri

Kodissamme on käynnissä hullunmylly!

Koska toivomme muuttavamme tästä kodista lähitulevaisuudessa pois, olemme käyneet läpi tavaroita ja vaatteita, joista luovumme. Kävin varaamassa kirpparilta pöydän ja nyt kokeilen kirppismyyjän uraa ensimmäisen kerran :) huomenna käymme viemässä monta kassillista tavaraa myyntiin. Olen pessyt E:n pieneksi jääneitä vaatteita monta koneellista ja ripustanut kuivumaan ulos. Säät suosivat - pyykit kuivuvat tällä kelillä hetkessä. Aurinko paistaa (puolivarjossa +34!) ja käy hentoinen tuulenvire, joten ihanteellinen ilma pyykinkuivatukselle!



Olin säästänyt oikeastaan kaikki E:n vaatteet, lukuunottamatta tietysti rikki menneitä tai pahoin sotkeentuneita. Niinpä vaatetta oli PALJON, ja nyt kun toinen tulokkaamme on poika, voimme luopua sellaisista vaatteista joita pojalle ei kierrätetä. 

Olen innostunut kirppisprojektista, koska tykkään itse koluta kirppareita. Löytämisen ilosta olen täällä aiemminkin sanaillut, nyt toivon että joku muu saa saman tunteen meidän avullamme :) Myyjänä minulle ei ole tärkeää voiton saaminen, riittää mainiosti jos saan pöytävuokran kuitattua tuloilla. Sen päälle tulevat mahdolliset voitot ovat tietysti kiva plussa :)

Yllättävän aikaavievää puuhaa kyllä tuo kirppistuotteiden plokkaaminen, peseminen/siistiminen, silittäminen ja hinnoittelu on! Eipä tämäkään olisi mahdollista ilman Miestä. Hänellä vielä tämä viikko lomaa, sitten minä kokeilen siipiäni ensimmäistä kertaa yksin kahden lapsen kanssa, hui!

Tänään lähden ensimmäistä kertaa pois kotoa yksin. Lähden kuluttamaan laatikon pohjalla ollutta liikuntakorttia Pilates-tunnille! Jee :) sain 10x kortin paikalliseen kuntokeskukseen viime synttäreinä ja vihdoin minulla on mahdollisuus käyttää sitä. Pilates lähtee kokeiluun ensimmäisenä, koska se kehittää kehon syviä lihaksia ja lisää liikkuvuutta. Sanomattakin lienee selvää, että kummatkin on päässeet viime aikoina hävettävän huonoon kuntoon.. (hävettävää siksi, että ennen kuitenkin urheilin ihan kilpailumielessä..) Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, asialle voi vielä tehdä jotain! Sain niskani tulehdutettua yöimetysten ansiosta, joten niska-hartiaseudun verenkierron parantaminen ei myöskään olisi pahitteeksi.

Loppuun vielä viikonlopun kuulumiset, kyllä taas saa olla niin kiitollinen ihmisistä ympärillään! Sunnuntaina kävimme eräällä ihanalla mummelilla kylässä ja hän antoi meille tällaisen pullakranssin! Oli pakko ottaa siitä kuva, sillä se oli todella iso! Herttainen mummeli, kaiken kaikkiaan :)



Pääsimme käymään myös näin upeissa maisemissa eräällä hirsimökillä. Seura oli hyvää, ja ruoka - se vasta hyvää olikin! ;)


Aurinkoa alkaneeseen viikkoon!

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Vauvan kolmas viikko

Jatkan nyt vauvan ensimmäisen kuukauden ajan tätä viikottaista kertomussarjaa vauvan viikoista, tässäpä kolmannen viikon tunnelmia! :)

Poika on tosi jäntevä, olkapäällä ollessa nostelee päätään kovasti. Jaksaa valvoskella välillä jo vähän pidempään, mutta ei kuitenkaan vielä ole sellainen kukkuja kuin E, joka ei malttanut nukkua tämän ikäisenä kuin lyhyitä pätkiä ja oli _kauan_ hereillä. Tuntuu ihan oudolta tällainen, mutta olen tosi iloinen vauvan puolesta, tietää että ei ole kipeä kun pystyy nukkumaan. Tiheän imun kausi taitaa olla alkamassa, on viihtynyt nyt tosi paljon rinnalla. Luin jostain että kolmen viikon iässä sellainen mahdollisesti voi tulla.

"Nuku, nuku nurmilintu.."


Olemme tällä viikolla käyneet ulkoilemassa meren rannassa ja kyläilyäki ollaan pienissä määrin harrastettu. Kotosalla mies on tehnyt monenlaista pikku hommaa, täytyy kyllä erikseen oikein mainita että hän on uskomaton. Ottaa E:n mukaan kauppaan, leikkii takapihalla sään salliessa, nousee aamulla antamaan aamupalat ym. ja siinä sivussa vielä hoitaa kotia enemmän kuin minä. Kyllä se on Aarre isolla A:lla! <3

Meren rannassa :)


Ensiviikolla suuntaamme vauvan ensimmäiseen lääkärintarkastukseen. Lähete kuulopolille tuli myös, syyskuussa käydään testaamassa kuulo. Sitä kun ei saatu mitattua laitoksella kun pojalla oli niin pikkuiset ja  ahtaat korvakäytävät.

Muutoksen tuulet puhaltelevat täällä taas vähän aktiivisemmin, asuntoasiat jälleen "tapetilla".. ykkösjuttu nyt on myydä tämä asunto pois, tila loppuu ja toisekseen asuntokauppa tulee todennäköisesti hiljenemään tästä vielä enemmän, joten nyt on myytävä jos tästä meinaa jotain saada. Mutta se, mitä sitten tapahtuu.. vuokralle tai omakotitalon osto. Pankkiin suuntaamme siis jälleen.. Pitkillä kantimilla tämä meijän asuntoasia, mutta kyseessä on kuitenkin pitkästi tulevaisuuteemme vaikuttava päätös, joten hätiköinti ei kannata.

Iloista viikon jatkoa! :)


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Vauvan toinen viikko

Viikot ne vain vierähtävät, aamua seuraa päivä, päivää ilta, yö ja hupsista vain, taas ollaan uudessa päivässä! Tällä yritän sanoa, että voi hurja miten nopeasti aika kuluu ihan vain kotona ollessa.

Vauvan toinen viikko on sujunut myös mukavasti ja rauhallisissa merkeissä (vaikka meillä ei muuten kyllä kovin rauhallista ole, siitä pitää huolen isosisko ja hänen konstinsa saada huomiota..). Vauva syö välillä tiheästi, välillä pidemmillä väleillä, mutta keskimääräisesti noin parin tunnin välein. On nukkunut yöt tähän saakka suorastaan mahtavasti, muutamana yönä 1,5-2 tunnin välein herännyt syömään, mutta viime yönäkin nukkui 4 tuntia ennen ensimmäistä yösyöttöä. Ja on nukahtanut syötön jälkeen aina uudestaan heti. Vau.. pitää koputtaa puuta!

Jälleen täytyy sanoa, että miehen apu on helpottanut monia asioita! On paljon helpompi jatkaa vauvan ja esikoisen kanssa sitten, kun mies palaa töihin, kun olen saanut vauvan kanssa opetella rauhassa juttuja. Ihan mahtava juttu.

Eilen kävimme neuvolassa ja jännityksellä odotin pojan mittoja. Pituus oli nyt 50,7cm (syntymäpituus 48cm) ja paino 3,3kg (syntymäpaino 2,9kg). Poika on siis kasvanut hyvin ja siitä olin iloinen! Sitä kuitenkin aina välillä miettii, onko kaikki hyvin, onko vauva varmasti terve ja kasvaa niinkuin pitää. Säikähdin kieltämättä sairaalassa ilmennyttä keltaisuutta, vaikka ilmiö sinänsä ei ole harvinainen, mutta itselleni se oli uusi kokemus. Siitä jäi vähän pelkoa, että mitäs jos kotona vauvalle tulee jotain vastaavaa enkä huomaisi sitä.. mutta luotan nyt siihen, että kyllä sen näkee/huomaa/vaistoaa jos vauvalla joku hätä on.

Neuvolassa myös penslattiin vauvan navanpohja metyleenisinellä jotta se kuivaisi, napavarsi irtosi 3 päivää sitten ja navanpohja oli vielä vähän kostea. D-vitamiinitipat pitäisi nyt myös aloittaa. Huoh, miten ihmeessä muistan antaa niitä joka päivä? Esikoisen kohdalla valitettavasti olen ollut hävettävän huonomuistinen asian suhteen.. olen ajatellut että E:lle voisi hankkia jo D-vitamiinit tablettimuodossa, ymmärtääkseni niitä on lapsille sopivassa, pureskeltavassa muodossa. Niiden tippojen kanssa läträäminen on mielestäni kyllä yksi joutavimmista hommista. E:lle tipat aiheuttivat myös mahanpuruja, saa nähdä miten pojan kanssa.

Kävimme tällä viikolla myös ensimmäisen kerran kyläilemässä vauvan kanssa, mummulassa. Anoppi ei pääse meille, joten menimme sitten sinne. Tänään olisi tarkoitus käydä isälläni, saan häneltä vähän mustikoita pakkaseen kun en nyt (sattuneesta syystä :D) ole päässyt mustikkaan. Haaveena kyllä olisi päästä! Edes vähän kun saisi pakkaseen, en haaveile edes ämpärillisestä kun muutaman piirakka/rahka-annoksen verran saisi.

Nyt täytyy lähteä laittamaan kamppeet kasaan että päästään lähdölle. Kivaa keskiviikkoa!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Vauvan ensimmäinen viikko

Hui, eilen tuli jo VIIKKO vauvan syntymästä! Lyhyt aika, toisaalta tuntuu niin kovin pitkältä. Miten paljon yhteen viikkoon voikaan asioita mahtua..

Ensimmäinen viikko on kulunut mukavasti. Vauva oli ensimmäiset päivät paljon rinnalla, on toki edelleenkin mutta imeminen on selvästi tehostunut ja kun maitoa mahtuu koko ajan vähän enemmän massuun, untakin jaksaa posotella pidempään. Yöt ovat sujuneet erittäin hyvin, vauva on herännyt itse syömään vaihtelevasti 1,5-4 tunnin välein, toistaiseksi hän syö harvemmin öisin kuin E. Muistelen tosin, että E:llä alkoi parin viikon iässä vasta tulla esiin rauhattomuutta, siihen asti oli myös rauhallinen "nukkuu-syö-hetken hereillä-nukkuu.." -tyyppi. Saas nähdä, miten tämän pojan kanssa sitten käy :)

Neuvolassa käytiin kun vauva oli 6vrk ikäinen, paino sairaalasta lähtiessä oli 2980g (lähtöpaino ylitetty) ja neuvolassa se oli 3100g ja vähän päälle. Olen imettänyt aina kun vauva hamuaa tissiä, tosin tälläkin vauvalla on niin mahdoton imemisen tarve, että olen antanut tutin silloin kun hän hamuaa vieläkin vaikka jo puklaa ylensyömäänsä maitoa.

Pojan kanssa nivustaipeet ovat olleet huonomassa kunnossa kuin tytöllä. Perunajauhoilla sain tilanteen kuitenkin haltuun, nyt ei punoita taipeet enää onneksi. Melkoinen kakkakone tämä vauveli on, mutta hyvä että maha toimii. On niin kurjaa jos pienellä on maha kipeä :(

Oma vointini on hyvä, mutta vielä ei jaksa kuin lyhyitä aikoja kulkea esim. kaupassa. Kerran olen käynyt ja olin ihan puhki pikku kauppareissun jälkeen. Mutta eipä mun tarvikkaan mennä, mies on ihanasti hoitanut meillä ruokapuolen että mun ei oo tarvinu siihen puuttua lainkaan. Se on niin suuri apu.

Nyt E heräsi päikkäreiltä ja vauvakin alkaa osoittaa nälän merkkejä :)

Hyvää loppuviikkoa!

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Synnytyskertomus

Heti alkuun on todettava etten olisi uskonut, miten "helposti" synnytys voi mennä kun kaikki menee kohdalleen. Sain aivan toisenlaisen synnytyskokemuksen ensimmäiseen verrattuna, ja tästä olen enemmän kuin kiitollinen! Mutta nyt siihen kertomukseen.

Laskettu aika oli siis ke 3.7.2013, mutta vasta ke 10.7.13, rv 41+0 alkoi tapahtua. Heräsin yöllä klo 3 enkä heti tajunnut, miksi heräsin. Mahassa tuntui oudolta, ja kohta tulikin supistus. Supistus ei ollut varsinaisesti vielä kipeä, mutta siihen olin siis herännyt aiemmin. Koska nämä olivat koko raskauden ensimmäiset erilaiset supistukset, seurasin jännityksellä tuleeko niitä lisää. Niitä tuli n. klo 5.30 saakka, jolloin olin nukahtanut. Supistukset tulivat alle 10 min. välein ja ennen loppumista väli piteni. Seuraavan kerran supisteli pari kertaa klo 7 maissa, sitten tuli taas tauko.

Klo 11 supistukset alkoivat jälleen, ja nyt ne alkoivat muuttua kivuliaammiksi. En edelleenkään ollut kovin kipeä, mutta huomasin joutuvani hengittelemään supistusten aikaan. Minulla oli neuvola-aika varattuna klo 12.30 ja sanoin miehelle, että menen sinne ja kysyn, mitä nämä supistukset ovat (en tässä vaiheessa uskonut niiden olevan muuta kuin harjoitussupistuksia). Klo 12 totesin, etten uskalla ajaa autolla kun supistukset olivat sen verran tujuja. Keinuin jumppapallon päällä ja kirjasin supistuksia ylös. Soitin neuvolaan ja sieltä sanottiin, että kannattaisi soittaa synnärille. Soitin, ja sieltä sanottiin että synnytys saattaa hyvinkin olla käynnistynyt (minä naureskelin että joo, niin varmaan, ei tämä itsestään käynnisty..) ja kehottivat tulemaan näytille heti kun siltä tuntuu, koska olin uudelleensynnyttäjä ja supistusten väli oli n. 7 minuuttia.

Soitin isälleni, että olisiko hän valmiustilassa tulemaan meille E:n vahdiksi, jos lähtisimme käymään synnärillä. Sanoin ettei tässä välttämättä mihinkään lähdetä, mutta toivoin hänen pitävän puhelimen lähettyvillä jos nyt sattuisi että jotain tapahtuisikin. Puolen tunnin päästä soitin että lähteä tulemaan, tuli sellainen olo että kannattaisi ehkä sittenkin käydä näytillä. Mies kävi tällä välin kaupassa ja kun isäni tuli, lähdimme saman tien synnärille. Sanoin, että tulemme vielä varmasti takaisin, mutta isä huusi silti peräämme että "tsemppiä" :D

Klo 13.30 istuin tarkkailuhuoneessa kiikkustuolissa käyrillä. Klo 14 saakka käyrää otettiin, supistuksia tuli jo aika kipeästi, mutta supistuksia mittaava kone näytti tosi alhaisia lukuja. Sanoin miehelle että just, ei nää kivut oo vielä mitään, tässä mitään synnytetä.. vaikka supistukset kieltämättä vaativat täyden huomioni ja hengittämisen. Kätilö tuli takaisin ja sanoi, että supistusanturi oli päin honkia. Kehotti käymään vessassa ja sitten oli ensimmäisen sisätutkimuksen vuoro. Hämmästystäni en osaa sanoin kuvailla kun kätilö sanoi tutkittuaan: "Et sinä turhaan oo ollu kipiä, olet 6-7cm auki!". Olin ihan että mitä ihmettä, mitä IHMETTÄ??! Kätilö lähti heti varaamaan salia (olivat kaikki käytössä) ja minä aloin pukea hämmentyneenä sairaalavaatteita päälle. Viestiä isälle, että jäädäänkin tänne..

Salit olivat tosiaan varattuja, joten siirryimme odottamaan synnärin aulaan salin vapautumista. Täytimme samalla anestesiakaavakkeet, sillä olin toivonut selkäydinpuudutusta. Kätilö totesi, että spinaalin ehdin saada. Kävimme samalla edellisen synnytyksen komplikaatiot läpi, jotta kätilö osaa varautua oikein. Pääsimme jonkin ajan kuluttua saliin, ja kätilö laittoi heti kanyylin käteeni. Klo oli silloin n. 15 ja tehtiin toinen sisätutkimus. Olin 8-9 cm auki, eli spinaalihaaveet unohdettiin. Lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot, laittamaan pinnin vauvan päähän ja laittamaan PCB-puudutuksen eli kohdunkaulanpuudutteen, mutta se ei ehtinyt auttaa koska reunoja ei ollut juurikaan enää jäljellä. Hengitin ilokaasua supistusten tullessa, ja se olikin sitten ainut kivunlievitykseni synnytyksessä. Tällä kertaa ilokaasu kuitenkin jopa tuntui, koska supistukset olivat aivan erilaisia kuin käynnistetyssä synnytyksessä. Nyt ne alkoivat pikkuhiljaa, joten ehdin hengittää kaasua tarpeeksi ennen pahinta supistushuippua. Hengittäminen syvään ja rennosti oli muutenkin avainasemassa synnytyskivun kestämisessä.

Minua alkoi ponnistuttaa joskus 15.30 jälkeen, mutta kohdunsuulla oli pikkuinen "lipare" reunaa yhdessä kohtaa jäljellä. Loppujen lopuksi tuo "lipare" viivästytti vauvan syntymää, sillä se ei lähtenyt kokonaan pois koko ponnistusvaiheen aikana. Kätilö yritti hieroa sitä, mutta lopulta hän piti sitä sormilla paikallaan kun minä työnsin vauvan päätä yrittäen saada sen ohittamaan lipareen, ettei se enää tulisi pään eteen esteeksi. Tämä oli haastavaa, mutta onnistui lopulta. Sen jälkeen vauva lähti tulemaan ulos, ponnistin puoli-istuvassa asennossa. Koska lipare aiheutti viivästystä, supistukseni alkoivat vähän heiketä ja lyhentyä. Sain nenäsuihkeena supistuksia kiihdyttävää lääkettä, mikä toimi hyvin. Kaksi kätilöä tsemppasivat ja ohjasivat aivan loistavasti, varsinkin ennen pään syntymistä, kun pelkäsin venymiskipua. Kätilöni osasi kuitenkin todella hyvin jarruttaa minua että iho ehti venyä, ja tsemppasi kun piti uskaltaa ponnistaa pää ulos. Ilman mitään kivunlievitystä, tämä vaihe tuntui mielestäni ikävimmältä. Lopulta pää syntyi, ja klo 16.19 poika oli kokonaan ulkona :) Synnytys kesti kokonaisuudessaan vähän reilut 4 tuntia.

Kun poika oli syntynyt, kätilö nosti häntä että näimme sukupuolen. Poika oli todella sininen, ja kätilö kertoi napanuoran olleen kaulan ympärillä. Napanuorassa oli myös umpisolmu. Kumpikaan näistä seikoista ei kuitenkaan ollut aiheuttanut vauvalle mitään haittaa, sillä napanuoran virtaukset olivat olleet kunnossa ja nuora oli ollut niin pitkä että kätilö sai sen heti vedettyä vauvan pään yli kun pää syntyi. Pian vauva alkoikin itkeä, ja isä pääsi leikkaamaan napanuoran :) Vauva nostettiin paitani alle ja me vain totesimme liikuttuneina saaneemme pojan! <3 :)

Tässä vaiheessa kätilö teki edellisen synnytykseni huomioiden muutaman istukan syntymistä helpottavan asian. Sain moninkertaisen annoksen kohdun supistumista aiheuttavaa lääkettä kahdessa muodossa. Istukka syntyikin 16 minuutissa ja kätilö pystyi varmasti todeta sen olevan kokonainen. Sain pari nirhaumaa, mutta yhtään tikkiä ei tarvittu. Synttärikahvit join istualtaan, ja kävelin itse vessaan pikkupesuille sen jälkeen. Se tunne oli mahtava.. pystyin myös kävellä osastolle!

Olen todella, todella iloinen ja kiitollinen tästä mahtavasta synnytyskokemuksesta. Nyt vasta ymmärrän, miten paljon ensimmäinen synnytys komplikaatioineen aiheuttikaan minulle traumoja. Nyt minulla on hyvä muisto tästä synnytyksestä, ja mikäli joskus saamme vielä lisää lapsia, uskallan siihen ryhtyä ilman kovaa pelkoa.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Siinä hän on!

Uunituore

Pikkuinen poikamme, niin ihana! <3 Strategiset mitat 2950g ja 48cm. Napanuorassa oli umpisolmu ja se oli myös kiertynyt kertaalleen kaulan ympäri, mutta napanuora oli niin pitkä, että kätilö sai sen hyvin vedettyä pään yli eikä se ehtinyt puristaa kaulaa.

Olimme sairaalassa neljä päivää, olisimme muuten päässeet aiemmin mutta bilirubiiniarvot nousivat korkeiksi ja poika joutui sinivalohoitoon vuorokaudeksi. Keltaisuus on kuulemma yleistä varsinkin alle kolmikiloisilla, ja sinivalohoito osottautui tehokkaaksi - seuraavana päivänä arvot olivat hyvin laskussa ja pääsimme kotiin.

Nyt opettelemme arkea nelihenkisenä perheenä, ja nautimme kesästä :)

Arvonnan voittajaksi osoittautui Tiia arvaten juuri oikeaa päivää, onnea Tiia!! :) Otan sinuun lähiaikoina yhteyttä niin saat pienen palkinnon! :)

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Meitä on neljä!

Pikkuinen prinssi syntyi perheeseemme tänään 10.7.2013 klo 16.19 <3 son niin söpö! :D

tiistai 9. heinäkuuta 2013

40+6

En enää viitsi aloittaa että olen vieläkin täällä - johan sen huomaa tästä kirjoituksen ilmaantumisesta ;)

Ja turha varmaan mainita, että pinna on PIKKUISEN kireällä. Eilen oli neuvolakäynti ja siellä kaikki oli ok. Huomenna uusi käynti ja perjantaina aika äitiyspolille synnytyksen käynnistyksen suunnitteluun. Voihan kilin kellit.. Moni sanoi viimeksi kun käynnistysajan saimme, että kyllä se nyt lähtee syntymään kun "säikähtää" tulevaa käynnistystä.. ei säikähtäny :D Että en nyt sitten siihenkään "luota" tällä kertaa. Toki jos niin käy, niin kiva!

Mies yrittää ihanasti keksiä kaikkia kivaa tekemistä etten ihan mätänis tänne <3 kävimme tuossa päivällä kaffilla ihan keskustassa ja se piristi hirveästi. Nyt miehen veli on täällä kylässä ja grillaus on menossa, kohta syödään päivällistä :) täytyy lähteä kattamaan pöytää. Josko tämä tästä taas!

Tänään on myös edesmenneen äitini syntymäpäivä, hän olisi täyttänyt 59 vuotta <3 Tässä vielä hänen lempi kesälaulunsa:


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

40+4, still here

Juu, täällä ollaan linjoilla, vieläkin.

Ei tälle viikonlopulle syntynyt meidän vauveli, vaikka miehellä oli niin vahva tunne siitä. Tai aikaahan olisi vielä viisi tuntia, mutta tuskinpa ihan niin nopeasti selvittäisiin tuosta urakasta :D

Olemme käyttäneet näitä "viimeisiä päiviä" kaikenlaiseen kivaan tekemiseen. Ollaan käyty ajelulla uusissa paikoissa, kävelyllä merenrannassa, grillailtu, saunottu, nukuttu ja rauhoituttu. Oma mieli haluaa jo rauhoittua, ei tee mieli lähteä kyläilemään oikein minnekään enää. Toki syynä on sekin, että liikkuminen on välillä tosi kivuliasta, joten on kivempi olla kotioloissa. Tästä syystä vieraat ovat kyllä erittäin tervetulleita, mutta minä pysyn liikuissani vähän pienemmällä reviirillä.

Tänään sisäreisien krampit ovat olleet todella kovia. Ihan olen joutunut polvilleni mennä pariin otteeseen, kun on tullut niin järjettömän kova ja kivulias kramppi reiteen. Se ei oikein ole kivaa, vähätkin liikkumiset jopa kotioloissa ovat inhoja. Muistan, että ekassakin raskaudessa näitä kramppeja oli viimeisillä viikoilla, mutta eivät ne ihan näin kovia olleet. Tämän vauvan pää painaa jotenkin enemmän niitä hermoja, jotka nuo krampit aiheuttavat.

Huomenna neuvolakäynti, onkohan viimeinen? Viime raskaudessa minulle tehtiin yliaikaisuuskontrolli äitiyspolilla rv 41+3, tuo on kuulemma se ajankohta kun täällä tarkistavat tilanteen. Sinä päivänä synnytys myös käynnistettiin, koska pissassa oli proteiinit plussalla. Jos kontrolli tehdään nytkin samaan aikaan, se on luultavasti perjantaina. Huomenna tuokin selviää. Alkaa kieltämättä hermo vähän pettää, josko käynnistykseen menee tämäkin. Edellinen käynnistys oli kokemuksena kyllä aivan hyvä, vaikka olikin raju. Mutta pakostakin miettii, olisiko se istukkajuttu päättynyt paremmin, jos keho olisi ehtinyt mukaan synnytykseen? En tiedä, onko jälkeisvaiheen kululla mitään yhteyttä käynnistettyyn / itsestään käynnistyneeseen synnytykseen, mutta kaikkea käy mielessä.

Veikkauskisassa on osa veikkaajista jo valitettavasti "tippunut". Niukin naukin mukana on vielä Elämää hetkessä veikaten tätä päivää 7.7, vahvemmin mukana Kiviminna, joka on veikannut 9.7 ja Tiia joka on veikannut 10.7.  :) Jännäksi käy :)

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Tämän päivän ilot

..ovat koostuneet monista pienistä asioista. Ja vähän isommistakin. Aloitettakoon nyt vaikka sillä, että mies aloitti tänään kesäloman, tästä eteenpäin viisi viikkoa yhteistä aikaa <3 luksusta! Kivaa oli myös se, että sain vihdoin itsestäni irti ja imuroin ja pesin lattiat (!), nyt on puhdas koti viikonlopun vieton alkaessa :)

Kävimme vähän ajelulla ja suuntasimmekin sitten isälleni käymään, joimme siellä kaffit ja sitten mentiin kiinalaiseen ravintolaan syömään ihan oman perheen voimin. Nyt istuskellaan rauhassa, E meni juuri nukkumaan ja nukahtikin jo. Vähän tv:n katselua ja rauhoittumista.

Suuren riemun minulle tuotti tänään eräs hyvin arkinen esine. Arvostan suuresti käytännöllisiä, elämää helpottavia asioita, varsinkin nyt kun on pieniä lapsia ja tilat ovat hyvin ahtaat. Tämä esine on pyykinkuivausteline, malliltaan tällainen:


Olen ihan onnessani tästä! Vie niiiiiin paljon vähemmän tilaa kuin sellainen "normaalimallinen". Lisäksi tässä on 34 metriä kuivaustilaa, joten tähän mahtuu paljon enemmän pyykkiäkin. Vauvapyykkiä odotellessa.. Tuossa saa noita tasoja levitettyä tai olemaan levittämättä, sitä voi myös käyttää vain puolikkaana. Eli lakanatkin tuohon saa kyllä kuivumaan, ei ole pelkälle pikkupyykille. Meillä ei ole mahdollisuutta kuivausrumpuun, kun tässä asunnossa ei sellaiselle ole paikkaa, joten on panostettava näihin "manuaalisiin" :)

Tähän loppuun mainitakseni, olossa ei muutoksia. Odotellaan odotellaan..

ILOISTA VIIKONLOPPUA!


torstai 4. heinäkuuta 2013

Äitiyspolikäynti rv 40+1

Polilla käyty aamutuimaan. Saldo: Ei raskausmyrkytystä toistaiseksi, ei jatkotoimenpiteitä. Mainiota! Verenpaineita pitää kuitenkin varmuuden vuoksi mittailla kotona. Maanantaina normaali neuvolakäynti.

Lapsivettä oli niukasti, mutta lääkärin mukaan se on tässä vaiheessa normaalia. Painoarviotakin saatiin taas, tällä hetkellä se on n. 3,1kg. Sisätutkimus osoitti, että paikat ovat kiinni, vaikkakin vähän pehmenneet. Mies on toiveikas ja on pari päivää jo sanonut että hänellä on vahva kutina siitä, että viikonloppuna lähdetään :D Toivon hänen olevan oikeassa "kutinansa" kanssa :D

Täytyy käyttää nämä viimeiset rauhalliset päivät hyödyksi ja tehdä porukalla kivoja asioita. Miehellä on huomenna viimeinen työpäivä, ja sitten alkaa loma. Mahtavaa! On harvinaista herkkua, että hän on jopa viisi viikkoa kotona, kiitos isyysloman. Pääsee tutustumaan vauvaankin sitten vähän paremmin ja nopeammin kuin mitä viimeksi, viikon isyysloman aikana :O (oli oikeasti kaksi viikkoa isyyslomalla mutta minä olin sen ekan viikon kokonaan sairaalassa niin meni "hukkaan"..).

Päivän suunnitelmissa ei tällä hetkellä ole muuta kuin kohta alkavaa ruuanlaittoa (kesän ekat uudet perunat, NAM!), katsotaan mitä ilta tuo tullessaan. Ehkäpä jaksaisin kirjastoon hakemaan muutamia vinkkaamianne kirjoja! :)

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

The Day eli Laskettu Aika 40+0

LA paukahti tänään kalenteriin. Tässä olen, yhtenä kappaleena, kivuitta ja tuskitta ;) tajusin juuri, että vaikka valitankin suht kovista kolotuksistani, täytyisi oikeastaan olla vielä kiitollinen tästä olosta koska kohta tuska on paaaaaaljon suurempaa. Tänään tajusin myös sen, että mielikuvissani synnytys vain jatkuu ja jatkuu eikä tuska ikinä lopu.. ehkäpä olisi aika ottaa realistiset ajatukset käyttöön..

Eilen iltapäivällä sain ruokapöydässä istuessa yhtäkkiä omituisen näköharha-kohtauksen. Kirkkaita valopilkkuja säkenöi silmissäni noin puolen minuutin ajan. Kerroin tuosta tänään neuvolassa ja koska turvotukset ovat jälleen valtaisat, sain passituksen huomenna aamulla äitiyspolille. Lääkäri tekee tutkimuksia ja mahdollinen raskausmyrkytys varmistetaan vielä verikokeilla. Sen jälkeen tehdään päätös, käynnistetäänkö synnytys heti vai uskaltaako vielä antaa odotuttaa spontaania alkua. Viime raskaus käynnistettiin rv 41+3 koska pissassa oli proteiinit plussalla ja epäilivät silloinkin raskausmyrkytyksen mahdollisuutta.

Terkka sanoi että sisätutkimus saattaisi toimia edesauttajana synnytyksen käynnistymiselle, inhottavaahan se ronkkiminen on, mutta jos se oikeasti auttaisi niin menköön! Mies sanoi tänään, että hänellä on sellainen kutina että tämän viikonlopun aikana vauva syntyy :)

Katsotaan nyt kuitenkin päivä kerrallaan, huomenna olemme taas viisaampia. Verikokeiden tulokset tulevat varmaan perjantaina, joten myrkytysasiaa jännätään sinne saakka.

Nyt soffalle vielä hetkeksi katsomaan tv:tä, kun saa rauhassa istua ;) kohta meillä on villiä melskettä helinää helskettä!