J 2kk

Meillä on hymyilevä ja jäntevä 2kk hymypoika :) Hän on ottanut aivan valtavan kasvupyrähdyksen - käyttää samankokoisia vaatteita nyt kuin E 4kk iässä! Tosin E olikin pieni ja siro typykkä, tämä poika on rotevan oloinen. Neuvolassa saatiin tietää, että pituutta on nyt 57cm ja painoa 5,8kg. Hänellä on kunnon kaksoisleuka ja pulloiset posket <3 :)

J ääntelee jo jonkin verran, ja hymyä riittää kun asiat on hyvin. Tosin tällä pienellä miehellä tuntuu asiat olevan aika usein hyvin, niin tyytyväinen on ollut. Rotavirusrokote ei pojalle oikein maistunut, harmillista että sitä on tiedossa ensi käynnillä vielä lisää.. ja samaisella 3kk-käynnillä taitaa tulla eka rokote reiteenkin, ellen väärin muista? Voi rähmä, rokotukset on tympeitä :( vaikka ne onkin lapsen parhaaksi.

Talorintamalla hiljaista. Saatiin kyllä taas yksi kiinnostunut ostajaehdokas, joka lupasi lauantain esittelykäynnin yhteydessä että ilmoittaa maanantaina, tekeekö tarjouksen vai ei. No, eipä ilmoittanut. Ei ole kuulunut siitäkään heebosta mitään! :( ajattelisi, että voisivat edes kertoa jos eivät ota, koska me täällä odotetaan sydän toivoa täynnä.. joka kerta kun puhelin soi, sitä ajattelee että tämä puhelu voi muuttaa aika paljon meidän tulevaisuuden elämää! Siksi sitä olisi kiitollinen siitä kieltävästäkin vastauksesta, ettei odottaisi ja odottaisi.

Viimekertaisen blogi-/fb-purkaukseni jälkeen sain ihan älyttömästi tsemppaavia kommentteja, SUURI KIITOS niistä!!! Aivan herkistyin, kun tajusin että aika moni elää meidän tilanteessa mukana, kukin tavallansa. Kyllä taas kerran saa olla kiitollinen ihmisistä ympärillään. Toivon, että ystävät uskaltavat lähestyä myös minua kun he tarvitsevat tsemppiä/kuuntelijaa. Eihän tämä meidän tilanne ole sillä tavalla mikään katastrofi, mutta sanotaanko, että kyllähän sitä on vähän stressaantunut kun tilaa ei ole, on kaksi pientä lasta, univelkaa, ja tilanne päällä talokauppojen suhteen. Ja sitten se tilanne ei kuitenkaan ole niin päällä kuin haluaisi sen olevan :D jotenkin mulle tulee aika usein sellainen olo, että mitä mä valitan, mullahan on asiat hyvin. Ja niin onkin, mutta tämä blogi onkin mulle sellainen paikka, johon voin kaikki elämääni koskettavat ja mieltä painavat asiat kirjoittaa. Meidän elämässä tämä tilanne on nyt vähän stressaava, kun siihen yhdistyy monta muutakin asiaa. Mies joutuu ylitöitä paiskia edelleen, joten hän on väsynyt myös. Ja kun kumpikin on väsyny, ja kaikki normaaliaskareet pitäs silti pystyä tekemään, on pinna joskus vähän kireällä.

Niiiin, ja kaiken tämän saa tuntumaan välillä raskaalta se, että eihän tuo meijän typykkä nuku päikkäreitä edelleenkään. Kyllä se taitaa nyt olla niin, että unet loppu. On niin mahottoman väsyny kyllä päivällä, mutta ei nukaha millään. Autoon kyllä nukahtaa, jos siihen aikaan ollaan reisun päällä. Mutta ei sänkyyn, ei millään. Se väsymyksestä johtuva kiukku on jotain todella hermoja kiristävää :/ Mutta kaippa se on kirjattava tännekkin, E oli 1v 9kk kun päiväuneksimisen lopetti.

No, onneksi perjantaina on tiedossa kivaa: menen keikalle ekan kerran J:n syntymän jälkeen :) Eräs ravintola järjesti hyväntekeväisyyskampanjan, joka huipentuu perjantaina juhlavin menoin. Säestän ystävääni, joka laulaa. Tällä duolla olemme keikkailleet jo monta vuotta erilaisissa tapahtumissa. Ohjelmistossa on ihania, vähän ikivihreiden tyyppisiä kappaleita, olen niiiin innoissani! :) Tähän loppuun yksi ohjelmistomme helmistä:

Syyskuu ja korvista nouseva savu.

Niin tultiin syyskuuhun! Ilmat ovat tosin vielä olleet melkoisen lämpimiä, joten syksystä ei sanan varsinaisessa merkityksessä voida vielä puhua. Tänä vuonna syksyn tulo on aiheuttanut minussa neulomis mieliteon! En edes tiedä, mitä neuloisin, mutta tekis niin kovasti mieli ottaa kutimet käteen ja alkaa väkertää jostain ihanasta langasta lämmikettä syksyä ja talvea kohden. Mutta..ne hetket ovat vielä hyvin vähissä, jolloin olisi aikaa neuloa. En huolestu saatikka heitä toivoa menemään, kunhan J vielä vähän kasvaa, alkaa hänellekin tulla jo jonkinlaista rytmiä ja saatan saada muutaman hetken itselleni.

Tänään on ollut sellainen päivä, että oksat pois. Aamu alko ihan hyvin, käytiin päivällä myös lenkillä. Mutta sitten.. Neiti E ei nukkunut eilen päiväunia lainkaan, ja tänään oli käydä samoin. Hermo on ollut niiiiiiiin tiukalla! E:n päikkärit antaa mulle aina mahdollisuuden levätä edes hetken (jos J nukkuu) ja vaikkein ehtisi levätä, niin saan joka tapauksessa olla silloin vauvan kanssa vähän enemmän rauhassa. Yhdessä välissä meno oli jo niin sanoinkuvaamattoman hienoa, kun J itki kaukalossa ja minä siivosin E:n tiputtaman sokerikon aiheuttamia sotkuja, sillä välin E oli kipittänyt jo paukuttamaan tv:n ruutua jollain lelulla, ja tilanne päätty lopulta siihen että kaikki kolome itki :D Äiti väsymyksestä, E väsymyksestä ja kiukusta kun lelu otettiin pois, J nälkäänsä ja märkää vaippaa. No, siitäkin selvittiin, mutta kyllä on ottanut lujille. Joskus vaan jotkut päivät on sellaisia ettei oikein jaksa. Onneksi niitä on harvoin. Ja onneksi E nukahti klo 15 kun koitettiin uudestaan, mutta nyt ei voi antaa kovin kauaa nukkua ettei mee sitte yöunet seuraavaks pilalle.

Tämä viikko on siksi erityisen haasteellinen, kun mies joutuu tekemään 20 tuntia ylitöitä :( hän menee joka päivä jo klo 6 töihin, tulee klo 17 ja vielä lauantainakin pitää töihin. Hän on tietenkin tosi väsynyt, ja luonnollisesti ehtii paljon vähemmän aikaa olla lasten kanssa. Lisäksi hän vie aina auton joten me ollaan ihan jumissa täällä. Joo, on meillä rattaat ja olen käyny lenkillä lasten kans, mutta siihenkään ei koko päivää saa kulumaan ja kaupungille en lähde muuten vain pyörimään.

Nyt minä istun RAUHASSA koneella, J nukkuu vieressä kaukalossa, E nukkuu makkarissa, uunissa kypsyy makaroonilaatikko ja minulla on kupillinen kylmää maitoa ja uunituoreita kaurakeksejä. Tämä päivä ja tilanne vaati nyt ehdottomasti luksusta (ja tässä tunnistan itsessäni tunnesyöpöttelijän :D) ja sitä virkaa sai kaurakeksit nyt edustaa.

Taloasiat ei nyt oikein etene, tarjouksia ootellaan. Yks jo saatukki, mutta yhtäkkiä tarjouksen tekijä häipy jonnekki että siihen ei saa mitään yhteyttä. Alkaa seinät kaatua päälle, todella.

Huomenna mullon niiiiin auto käytössä, ja mää niiiiin häivyn täältä neljän seinän sisältä lasten kans jonnekki! Pappa on ainaskin kesälomalla tän viikon, joten ehkä me mennään sinne. Siellä on tramppa, joten ei muutako E sinne pomppimaan liiat energiat pois. Mikäli sää sallii.

Huh, ny helepotti ko sai purkaa vähä tuntojaan. Joskus on tämmöstä. Rakastan silti lapsiani ja perhettäni enempi ku mitään muuta, tämmöset päivät on vain elämää. Aikansa kutaki, tuumas äitini aina. :)