Nyt se on alkanut. Kevään kaipuu!
Valoa, valoa, valoa. Lämpimiä ilmoja, värejä, tuoksuja.
Miksi tämä kaipuilu pitää aina aloittaa näin toivottoman aikaisin?
Sille ei vain voi mitään, se tulee kun on tullakseen.
Tammikuun lopun pitenevät päivät ja ajoittain pilkahteleva aurinko sen varmaan aiheuttavat - antavat toivoa.
Onhan talvessa puolensa. Lumi narskuu kävellessä,
puut hohtavat huurteisina ja luonto on muutenkin kaunis.
Tekisi niin mieli lähteä mökille, siellä on Talvi isolla T:llä, eikä mitään "höttöä".
Valitettavasti sinne ei päästä pitkään aikaan, viikonlopuksi ei niin kauas viitsi lähteä.
Tulee pitkä helmikuu kun nyt jo keväästä haaveilee.. :D
täytynee pahimpina epätoivon hetkinä ostaa kimppu tulppaaneja!
J on ollut tänään jotenkin kiukkuinen, mutta en oikein usko korvia nyt syyksi.
Ehkä hampaita tulossa lisää?
Huomenna onneksi edellisen korvatulehduksen kontrollikäynti,
saapa sitten varmuuden siihenkin.
Lähden haaveilemaan pikku kasvimaasta,
en tosiaankaan tiedä mitä tuolta lumen alta paljastuu sitten kevään koittaessa,
koska emme ole nähneet pihaa kesäloistossa.
Uskoisin kuitenkin, että pienen mansikkapenkin ja porkkanamaan tänne voisi saada..
Se olis ihanaa!