tiistai 28. tammikuuta 2014

Kevään kaipuu

Nyt se on alkanut. Kevään kaipuu! 

Valoa, valoa, valoa. Lämpimiä ilmoja, värejä, tuoksuja. 
Miksi tämä kaipuilu pitää aina aloittaa näin toivottoman aikaisin? 
Sille ei vain voi mitään, se tulee kun on tullakseen. 
Tammikuun lopun pitenevät päivät ja ajoittain pilkahteleva aurinko sen varmaan aiheuttavat - antavat toivoa.




Onhan talvessa puolensa. Lumi narskuu kävellessä,
puut hohtavat huurteisina ja luonto on muutenkin kaunis.
Tekisi niin mieli lähteä mökille, siellä on Talvi isolla T:llä, eikä mitään "höttöä".
Valitettavasti sinne ei päästä pitkään aikaan, viikonlopuksi ei niin kauas viitsi lähteä.

Tulee pitkä helmikuu kun nyt jo keväästä haaveilee.. :D 
täytynee pahimpina epätoivon hetkinä ostaa kimppu tulppaaneja!





J on ollut tänään jotenkin kiukkuinen, mutta en oikein usko korvia nyt syyksi.
Ehkä hampaita tulossa lisää? 
Huomenna onneksi edellisen korvatulehduksen kontrollikäynti,
saapa sitten varmuuden siihenkin.

Lähden haaveilemaan pikku kasvimaasta,
 en tosiaankaan tiedä mitä tuolta lumen alta paljastuu sitten kevään koittaessa,
koska emme ole nähneet pihaa kesäloistossa.
Uskoisin kuitenkin, että pienen mansikkapenkin ja porkkanamaan tänne voisi saada..
Se olis ihanaa!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Valoa

Tiedossa kuvaton teksti, olen pahoillani!

Oli kuitenkin pakko alkaa kirjoittamaan, jotta taas muistaisin tämän. Nyt eletään tammikuun loppua, ja kellon näyttäessä nyt 16.15 ulkona on vielä valoisaa (taittumassa hämärään). Kyllä ne valo ja kevät sieltä taas tulevat! Valon puute aiheuttaa synkkää mieltä, ei kiinnosta oikein mikään ja väsyttääkin koko ajan. Valo on niin tervetullutta!

Tuntuu, että nykyään on kovin vähän hetkiä, jolloin ehtisi tehdä jotain omaa juttua. Lasten mentyä nukkumaan sitä on itsekin niin väsynyt, ettei juuri jaksa tehdä muuta kuin istuskella sohvalla, korkeintaan saunata. Nyt kuitenkin sattui tulemaan Oma Hetki. Kumpikin lapsi päiväunilla, mieskin päiväunilla ;) minä juon kahvia rauhassa ja kirjoittelen ajatuksia tänne. Olen herkuttelutuulella; laitoin kahviini tilkan maitoa. Normaalisti juon mustana ilman sokeria ja maitoa, mutta joskus maitokahvi vain on tarpeen.

Olen saanut ruokailujutut kohdallani sujumaan aika kivasti. Ateriarytmi on pysynyt ihmeen hyvin, vaikka lapsiperheen arjessa tulee tilanteita jolloin ei yksinkertaisesti ehdi syödä juuri silloin kuin olisi aika. En halua noudattaa mitään erityisiä sääntöjä orjallisesti, koko ajan menen kroppani ehdoilla. Olen iloinen huomatessani, että vatsa tulee täyteen paljon pienemmistä annoksistakin, kunhan "höystöt" on kohdillaan. Tarkoitan tällä että lautasella on oltava muutakin kuin perunaa ja lihaa, kuten salaattia tai kasviksia jne. Tykkään hirveästi salaatista, mutta ei meillä ihan joka päivä olla salaattia syöty. Nyt olen koittanut huolehtia että kauppalistassa on aina myös tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, jotta salaatintekovärkit olisi koko ajan hollilla.

Makeanhimoa en ole (todella yllättävää kyllä) kovasti kokenut, siihen on auttanut kaksi juttua. Ensimmäinen oli "piilosokerin" pois jättäminen, eli maustetut jugurtit saivat kyytiä. Aloitin sillä ennen aamuni ja siitähän sai niin kauhean sokeripommin että ei ihme, jos aamusta asti verensokerit heitteli miten sattuu. Toinen asia on ollut se säännöllinen syöminen. Toki esimerkiksi kaupassa käydessä tulee tiukkoja hetkiä, kun tuoreet leivonnaiset ja herkut tuoksuvat kutsuvina. Onneksi omalla kylällä ei ole sellaista kauppaa jossa paistettaisiin omat pullat, kaupungissa tämä haaste ainoastaan onneksi. Mutta kyllä on ihan paras tunne, kun sitten pystyy vastustaa kiusausta! Se ei aina ole helppoa, mutta mitä vaikeampi tilanne, sen parempi tunne onnistumisen jälkeen :)

Nyt täytyy lähteä herättelemään mies, ohjelmassa puiden halkomista ja takan lämmitystä. Ja kenties illalla käyn juoksulenkillä!

ILOA ALKAVAAN VIIKKOON :)

maanantai 20. tammikuuta 2014

Vihdoinkin edistystä

Tänään käytiin E:n kanssa ensimmäisessä valohoidossa. Sairaalassa valohoitoa annetaan kolme kertaa viikossa, yhteensä hoitokertoja on 10-15. Eli melkoista reissaamista kaupunkiin eestaas, mutta on se sen väärti kun alkaa auttaa. Ei tuota raapimista ja veristä kehoa kestä katsoa, ja onhan se kauheaa pikkuiselle kun koko ajan kutittaa ja iho on kipeä tulehdusten takia :( yritimme saada apua jo viime talvena, jolloin tilanne ei vielä ollut näin paha, mutta jälleen kerran vasta yksityisellä ihotautilääkärillä homma lähti etenemään niinkuin piti.

Hoito annetaan solariumin näköisessä laitteessa, ja se aiheutti E:lle melkoisen paniikin. Kaksivuotias joutui suljettuun tilaan ilman äitiä, vaikkakin sain pitää kädestä kiinni. Aika inhaa, ja hoitominuutit lisääntyvät joka kerralla :/ Vaikka kyseessä on vain 8min aika enimmillään, on se piiiiiitkältä tuntuva aika kun toinen itkee paniikissa ja yrittää päästä pois :(

Onneksi samalla reissulla saatiin myös kivempaa ajateltavaa, kun ehdittiin käydä kaverilla kylässä katsomassa heidän taloaan ja 8kk ikäistä poikaa :) tässä illan mittaan on ladottu myös puita kuivumaan takan viereen.




Olen jonkin aikaa sitten aloittanut "elämäntaparemonttia", jos sitä nyt niin hienolla nimellä voi kutsua. Käytännössä kyse on niinkin itsestäänselvästä asiasta kuin ateriarytmistä. Sokeririippuvuudesta irtautuessani mietin keinoja siihen, miten saisin pysyttyä helpommin ruodussa ja miten saisin ateriakoot pienenemään normaaleiksi. Minun kohdallani vastaus oli selkeästi säännöllinen ateriarytmi, ja sitä olen ehtinyt noudattaa nyt parin viikon ajan. Lasten kanssa touhutessa unohdan syödä kunnollisesti, tulee naposteltua koko ajan jotain pientä, ja sitten ei huomaa oikeaa nälkää / lopulta on niin kauhea olo ja nälkä että syö hirveän annoksen ja tekee mieli kaikkea ei niin järkevää syötävää.

Tuloksia huomatessani otin jälleen käyttöön karkkipäivän, ja eipä muuten tee mieli syödä edes karkkipäivänä kovin paljoa karkkia kun on huolehtinut muuten säännöllisestä syömisestä! Huippua. Kyllä tämä tästä! Eikä se haittaisi jos muutama kilokin vaikka häipyisi.. juokseminen ainakin helpottuisi TODELLA paljon.

Kuvassa näkyy muuten pala leipää, jota leivoin ekan kerran puuhellassa. Kyllä siinä on vaan mainio vehje! Lämmöt ja ruuanlaittomahdollisuudet samassa paketissa. Leipä on kauraleipää, jauhoina pääosin grahamjauhoja. Nyt lenkille, ja sitten saunaan! :)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Onnellista uuttavuotta 2014!

Toivon teille kaikille

 iloa,
naurua,
onnea ja
hyviä hetkiä 

uuteen vuoteen <3